Lokit lentävät peltojen yllä, puimurien perässä.
Silakoitako siellä on kasvatettu ja nyt niitä puidaan?
Onkohan Kauppatori nyt täynnä variksia ja meri, troolarien peräaallot kultaista tähkäpäätä?
Kalat kasvattavat jalkoja ja särjet nousevat pellolle kutemaan, kulkevat käsikynkkää rantapolkua pitkin.
Vokottelevat toisiaan kunnes puimuri katkaisee pään.
Enpä tiedä.
Mutta minä perustin uuden blogin!
Se on nyt tässä.
Lopetin Helsinki-Riihimäen sekä Runnojan päivittämisen mutta jätän ne elämään linkkien taakse tämän blogin sivupalkkiin.
Ehkä julkaisen täällä Särkiässä joitakin vanhoja Helsinki-Riihimäki -artikkeleita uudestaan?
Lopetin vanhat blogit koska kyllästyin niihin.
Tähän uuteen en ole vielä kyllästynyt mutta saatan kyllästyä kohta.
Ennen sitä kirjoitan tänne sen minkä ehdin.
Istun edelleenkin junassa jossain Helsingin ja Riihimäen välillä ja kirjoitan mutta yritän istua muuallakin.
Vaikka järven hivenessä.
Hyvä, että tulet elävänä takaisin tänne virtuaalitodellisuuteen. Runoilevaa miestä aina tarvitaan, varsinkin tuollaista lentävää riihimäkeläistä, sanoja hullusti asettelevaa minnelaulajaa.
Lentävä Riihimäkeläinen! Kuinka täältä voisi poissa ollakaan
Kiitos hymyilevä eläkeläinen. En lupaa mitään mutta lupaan asettaa sanoja hullusti ja lentää riivatusti. Ainakin joskus.
Onnea uudelle riehuvahkon hienoalkuiselle blogille – ne vanhatkin artikkelit varmasti tykkää tästä uudesta ympäristöstä ja tää uus niistä ja toivottavasti et ihan kohta kyllästy
Voi, kiitos Eija! Piiiiiiiiiiiitkästä aikaa! Kyllä niissä vanhoissa jutuissa on muutamia jotka ansaitsevat uudelleenjulkaisun! Näin olen päättänyt. Ja nyt on tuo toinenkin lukija jo..
Onnea uusvanhalle!
Hee… kiitos Susu! Onnea tässä tarvitaankin!
Selkokielellä: FB-kyllästyminen olikin WP-kaipuuta.
Voi tosiaan olla niin. Käyn vielä kyllästymässä Google+:n puolellakin!
Mä kävin jo.
Mä en ole vielä ehtinyt sinne kunnolla kyllästymään. Vähän on kyllästyminen täälläkin kesken.