kun lehdillä on kylmä
ne palavat punaiseksi virraksi
mutta puut seisovat vilumeressä rungot jäässä
nälkäinen orava kireässä kyljessä
hyinen valo;
talven järkyttävä katse
-
Joo… kuva ei sovi runoon mitenkään mutta sanoma käy siitäkin selväksi…
Runotorstaille 29.9.2011 haasteena Pertti Niemisen runo kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)
Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.
Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)
–
Hienoa kerrontaa runossa ja kyllä tuo kuva sopii oikeastaan aika hyvinkin, jäätävään katseeseen
Kiitos Ari.. onhan se talven tulo monelle kylmää kyytiä!
Hieno juttu, sekä runo, että kuva
Kiitos jip.
Näin kaiken kuva kuvalta, säe säeltä, jännää… Silti riittävästi ristiriitaa ja pohdintaa, hieno.
Hienoa että pidit Usva. Kuvallisia taitavat aika usein olla nämä mun kirjoitukset. Ja ihan hyvä niin.
Hyin en valo ; talven järkyttävä katse. Hyvin osuvaa.
Kiitos arleena
Runo niin särmikkään oloinen etten meinannut pysähtyä. Kuvahan sopii mitä mainioimmin haasteeseen.
kuva on mun mielestä vähän turhan kylmä..
Sanat purivat kylmyyden väkevästi tuntuvaksi.
Napakka sisältö.
kiitos liplatus
Hrrr, ei olisi minun kyytini tuo!
Hauska kuva!
Tykkäsin! Kylmä on maailma tosiaan puille, varsinkin sitten kun ei ole enää edes lehtiä mitä havisuttaa lämpimikseen…
Runo täynnä viimaa, kylmää ja kuolemaa. Brrrr.
Kiitoksia kovasti kaikille kommentoijille! Mukavaa kun täällä käy vieraita. Mutta kaikille ei aina ehdi vastata yksitellen ja erikseen.. Tämä siis sellainen kimppakiitos!