Ampiainen

Ampiainen pesee naamaansa junan ikkunanpuitteella.

Kaapii karvaisilla jaloillaan mustaa, kovaa naamaansa. Yrittää parka survoa itsensä ikkunan läpi.

Huohottaa välillä voimiensa perään ja kaapii taas naamaansa ja sitten tunkee päin ikkunaa kiukkuisena.

Jos itse joutuisin samaan pinteeseen olisi se vähintäänkin harmillista. Juosta eteenpäin vaikka ei pääse.

Ei ymmärrä miksei eteenpäinmeno onnistu. Tunkee vaan lasin läpi päin maisemaa  ja lyö päätä  lasiin niin että sattuu.

Pahinta siinä on se kun ei kertakaikkiaan ymmärrä että miksi tosta ei pääse!

Ei siinä edessä ole mitään mutta kuitenkin on!

Saakeli sentään. Ahdistus olisi suuri. Pakosti sitä lysähtäisi lattialle istumaan epätoivoisena möykkynä.

Surisisi vain.

 

———————————

2.10.07 IC RMK-HKI Klo 11.16

Mitä vessassa tapahtuu?

Konduktöörit alkavat tuntea minut jo. Tai vasta.

Kolme vuotta on tätä väliä sahattu edestakaisin. Muutamat moikkaavat kuin vanhaa tuttua. Se on hyvä niin kauan kuin ei tarvitse enempiä jaaritella.

Teitä varmasti kiinnostaa tietää, että joku meni vessaan.

On jossain määrin huvittavaa ajatella mitä ihmiset tekevät junan vessassa kun muut istuvat paikoillaan.

Jotkut muut pitävät kalua kädessään pienessä kopissa.

Joku tunkee ulosputkahtaneita pukamia syvemmälle suoleen.

Sitten tulevat vessasta pois ja istuvat viereen.

Tarjoavat ehkä pastillin.

Vanhemmissa junissa joiden vessanpöntöistä näki ulos, alhaalla kiitävään junarataan ja ratapölleihin, oli varmastikin muhevat kattaukset pitkin vaunun pohjaa. Siellä oli huoltomiehen mukava ruuvailla löystyneitä pultteja ripulipaskan seassa.

—————————–

27.9.07 IC RMK-HKI Klo 11.09