Taivaalta roikkuu vettä.

Pilvet pitävät pisaroista kiinni ja päästävät sitten harmaina irti kun voimat ehtyvät.

Hevoset laukkaavat pellolla punaisen auton kanssa.

Pyyhkimet hakkaavat tuulilasiin.

Joku jalostaa paskasta kultaa lisäämällä kauniita sanoja mutta haju on kamala.

Ihmiset kiertyvät junan penkkeihin irti takeistaan ajatukset sateesta kuumina.

Kukaan ei tanssi aseman vesilätäköissä vaikka haluaisi, vaikka niin olisi hyvä. Kukaan ei kiipeä puuhu vaikka tahtoisi, vaikka oksia olisi.

Muistin äkkiä vanhan ideani kirjoittaa opaskirja.

Alkuperäinen idea syntyi kun tuskastelin kirjakaupan tarjontaa. Oli josjonkunlaista opasta jos mihinkin tarkoitukseen.  Oli opasta hyvään elämään ja menestykseen menestyksen kaikilla mittareilla. Kuinka pysyt kunnossa. Kuinka pysyt kauniina. Kuinka hengität oikein!

Mutta yhtä ei ollut! Halusin kovasti kirjailijaksi ja etsin aihealueen josta ei kukaan ole kirjoittanut opaskirjaa. Kustantajat suorastaan innahtaisivat moisesta ja käännösoikeudet myytäisiin kaikille kielialueille. Olin varma menestyksestäni ja nautiskelin tulevista rikkauksista etukäteen ostamalla konjakkipullon jonka puolessa välissä välähti erinomainen idea.

Kirjoitan puussakiipeilyoppaan!

Tärisen innosta vielä nytkin. Kaivoin taustatietoja varten dendrologian seuran yhteystietoja. Laadin sisällysluettelon tulevan teoksen rungoksi. Suunnittelin kiertäväni kaikki Suomen suurimmat ja parhaimmat kiipeilypuut. Tein matkabudjetteja sekä selvittelin majoituksia.

En kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle koska sain myöhemmin paremman idean kirjoittaa runoja!