Kirjoittelen kuitenkin  viikoittain Helsinki-Riihimäkeen joten tervetuloa sinne.

-erikeeper 18.4.2012

siwan kassalla

suopeasti kylkiluiden väliin

vaihtorahat kuumenivat käsiin ja

lipuivat  ulos kuin linnunpojat

vielä hieman ihosta kiinni pitäen

ja henkeään pidätellen

vannoi rakkauttaan uneton orja

—

Runotorstaille 8.12.2011 haasteena;

Torstaiblogit tarttuvat tällä viikolla vanhaan tuttuun ja iki-ihanaan ooppera-aariaan Nessun dorma (suomeksi Kukaan ei nuku) Giacomo Puccinin oopperasta Turandot. Aarian esittää italialainen tenori Franco Corelli. Heittäytykää lauluun, esitykseen, lavastukseen, aarian ympärillä olevan oopperan tarinaan tai vaikka Corellin ääneen, siihen mikä innoittaa haasteessa eniten.

-

Oopperan tarinassa innoitti eniten orjattaren saama hyvätahtoinen hymy hallitsijaltaan. Hymyn vuoksi orjatar vannoi ikuista uskollisuutta ja lopulta survaisi tikarin kylkiluidensa väliin.

Komea näky mutta hankala kiivetä.

Pieni pakkanen on jäädyttänyt rinteet ja polut mutta aurinko paistaa suoraan Pöytävuoren päälle ja sulattelee, valuttelee vesiä hiljalleen alas laaksoon jossa nippu suomalaisia taapertaa askareissaan. Joku voitelee suksia talonsa kellarissa ja toinen nojaa selkänsä huurteiseen koivuun ja juo viinaa kun ei hiihtääkään pysty.

Pellon keskellä kulkee moottoritie.

Siellä kirittää lähihoitaja volkkariaan kuumaa puuroa takakontin lämpöastioissa ja lusikoita takkinsa taskussa.

Ohittelee ilman suuntavilkkua ja kuuntelee navigaattorin ohjeita.

Aja 200 metriä, sitten käänny oikealle.

Nyt, käänny oikealle.

Lähihoitaja tottelee rivakasti niin että lämpöastiat kolisevat nurin ja puuro alkaa tuoksua auton sisätiloissa.

Veteraanimajalla muutama korpisoturi vetelee viimeisiä henkosia ryssältä takavarikoidusta mahorkasta kun lähihoitaja peruuttaa volkkarinsa pihaan, avaa volkkarin takakontin ja vetäisee lusikat taskustaan ja käskee ukkojen syödä.

Ei tässä ole koko päivää aikaa odotella.

——

5.12.2011 IC RMK-HKI Klo 10.11

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!

horjuvat hukkuneet lumiukot

niiden löyhkä ja lemu mustalla nurmella talvi

tumput suorina tamppaustelineen alla

kuoleva kuura

mutta eipä hätää!

Hohtava Mamma nostelee ledejä rinnoilleen ja puhaltaa

talven tulista kukkaa, pakkasta ja pakkasta paukkuvaa oksaa

heittelee lunta loimiksi asti ja harjaksiin liinakon tukkaa

jo hohtaa mamma kauppakeskuksen katolla herkkuja suussaan

talven riemut säilöttynä peltipurkkeihin kuin sardiinit tai tonnikala

parasta ennen nykyaikaa

—

Runotorstaille 24.11.2011 haasteena : Talven merkit

matkii varpusta säänharmaana

siivetön talvi

tittyy

ihmiskehikot yrittävät nousta olemattomaan junaan

arvata aihettaan

ääntä jonka ehkä kuulivat

—-

Runotorstaille 17.11.2011 haasteena ” ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella”

jonkun rakkaan suusta pudonneita

kun juossut pulla suussa eteiseen

ovenkolahdukseen

isänsä ääneen

—

Runotorstaille siis 3.11.2011 haastesana KOTI.

Ainoa toivomme on kuolla ja syntyä uudestaan, aloittaa kokonaan alusta sillä evoluutio on liian hidas korjaamaan meitä enää.

Ihmiskunnalla ei ole kevättä tuhon martaalla.

Vesi vyöryy ylitsemme valtavina patsaina ja maa katoaa jalkojemme alta kuin maailmankaikkeus söisi omaa oksennustaan.

Köyristää sitten avaruuttaan kunhan tokenee ja rykii sisuksistaan pienen karvaisen pallon johonkin rauhalliseen avaruudenkolkkaan bakteereita kasvamaan ja soluja jakamaan joksikin ihmistä viisaammaksi elämänmuodoksi.

Tällainen asia tuli mieleeni päivän lööpeistä.

Valtakunnan verotiedot on taas julkaistu!

välähdyksinä,

tulevat kuolleet pukevat arkivaatteitaan

nykivät sähköisiä sukkia jalkoihinsa

häviävät keittiön hämärään ja

valuvat pesualtaaseen

säikähtävät peilikuvaansa

– 24.10.2011 IC HKI-RMK klo 19.10

pimeitä reikiä kuin pistekirjoitusta

motsa ustaa aitoa

usta motsaa maitoa

muista ostaa maitoa;

sinun naakkasi varpaita taivaalla

henkesi hajonnut parvi

Runotorstaille 13.10.2011 haasteen ollessa seuraava teksti:

“Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan.  Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31