Taivaalla Siwan yllä

pilviä, paljon pilviä pilvien päällä

pimeitä reikiä kuin pistekirjoitusta

motsa ustaa aitoa

usta motsaa maitoa

muista ostaa maitoa;

 

sinun naakkasi varpaita taivaalla

henkesi hajonnut parvi

 

 

Runotorstaille 13.10.2011 haasteen ollessa seuraava teksti:

“Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan.  Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

Rakkauden haudalla

Tänä aamuna rakastin jokaista ihmistä, vastaantulijaa ja myötämenijää.

Kaikkea oikeastaan jossa vain on eläviä soluja.

Tai ihan kaikkea oikeastaan joka vain koostuu näkyvästä aineesta. Vaikka taidan minä rakastaa pimeääkin ainetta ja tuntemattomia ulottuvuuksia sekä mantelikalaa.

Tänä aamuna rakkaus sateli päälleni kuin kesäinen sade. Tunnetta ei horjuttanut edes VR:n ongelmat lipunmyynnissä eikä junien kulussa sillä rakastin niitäkin.

Istuin vain junassa ja värähtelin, onnellinen ihmismönjä omalla taajuudellani kunnes jouduin kohtaamaan ylitetyn markkinointibudjetin.

Siinä se makasi pöydällä, pitkänä ja kauttaaltaan punaisena enkä tuntenut rakkautta enää.

 

 

-

3.10.2011 iltajunasta