Aamulla tukasta roikkuu 500 g rasvaa.

Silmät punottavat raskaiden silmäpussien yllä kuin särjellä ja likaisten vaatteiden alta huokuu pesemätön iho ja tuntemattoman suudelmat.

Viini on taas loppunut.

Ruumis, runoilijan emoalus lojuu jossain junan penkillä käsi poskella mutta tajunta lentää kuin leppäkerttu.

Lohmottelee maidonvalkeassa sumussa tuolla,  peltokortteiden yllä ja kurottelee mettä kuivalla kielellään.